Vähän haikea fiilis nyt, en tiedä miksi. En oo tässä viikkoon nähnyt tuttujani, vaikka kaupungilla poikkesin eilen pakon edessä. Nyt alkaa jo vähän tuntua siltä, että tämä erakoituminen ei ole mun juttuni. Pää hajoo, kun joutuu miettimään liikaa :( Kaipaan mun kavereita, kaipaan sitä, että saan puhua vaikka koko ajan mitä sylki suuhun tuo. Toivottavasti huomenna jo pääsen ulos täältä neljän seinän sisältä. Eilen tosiaan poikkesin kaupungilla, kun oli lääkäri. Näin vilaukselta erään henkilön, enkä todellakaan tiedä mikä muhun meni, kun lähdin tätä "karkuun", enkä mennytkään moikkaamaan O.O Nopeasti käännyin ympäri ja toivoin, ettei huomaisi minua, eikä luultavasti huomannutkaan. Jotenkin se ei ollut mun tapaistani, en vaan tiiä mikä hetkellinen mielenhäiriö mulle tuli. Toisaalta taas nyt vituttaa ja surettaa ja ärsyttää ja hämmentää, kun en tiedä mitä se ajattelee. Miksei ota yhteyttä, miksei tee mitään? Onko se ujo, vai eikö vain pidä musta ;o Jotenkin epäilen tuota jälkimmäistä, kun olen saanut hänen käytöksensä perusteella vähän erilaisen kuvan. Äh, mistäs sitä ikinä tietäisi. Olisi vain mahtavaa päästä eroon tästä epätietoisuudesta, tämä on ehkä kamalin tunne heti petetyksi tulemisen tunteen jälkeen.

Kammottava ihonikävä nyt. Sellainen, että toivoisi, että olisi joku jonka kanssa söpöillä :< Joku jota vain rutistaa kunnolla. :) Joka kerta sama juttu aina keväisin. Mutta mistä sellaisen nyt tähän hätään saisi, kun ei kerta mitään pippaloita tai muuta ole tiedossa pitkään aikaan. Kai sitten täytyy vaan kestää tällä kertaa, kai tämä olo tästä ohi menee.

Kamala olo nyt, närästää ja vatsaan sattuu. :S Syytä en pahemmin tiedä, mutta luulisin että se johtuu siitä kahvista. Taisin juoda vähän liikaa :D Muutenkin vähän liian herkkä vatsa. Kuitenkin nyt alkaa vihdoin flunssa mennä ohi, vaikka kauan siinä kestikin.